tiistai 3. joulukuuta 2013

Kolmas luukku - Halpa



Näin joulukuussa sitä tulee miettineeksi tavallista enemmän kuluttamiseen ja materiaan liittyviä asioita, kun mainoksia tulee joka tuutista ja kaupat täyttyvät lahjoja hamstraavista ostelevista kansalaisista. Kauppiaat tietysti pyrkivät luomaan tarpeita, joita ei oikeasti ole, ja vilkas joulukauppa on kansantalouden kannalta tärkeää. Silti mieleen hiipii ahdistuksenpoikanen. Ostetaanko kalliilla joululahjoilla hyvää omaatuntoa? Ovatko lahjat osa egon pönkitystä? Mitä kaikella ostetulla tavaralla oikein tehdään?

Oma suhtautumiseni joululahjoihin on hieman kaksijakoinen. Minusta on kiva ilahduttaa itselleni tärkeitä ihmisiä lahjoilla - ja totta kai sekin lämmittää mieltä, jos joku on muistanut minua. Mutta lahjan rahallinen arvo ei ole minulle lainkaan merkityksellinen asia. Halvankin lahjan tunnearvo voi olla valtava. Mieluusti myös suosin aineettomia ja poiskuluvia lahjoja. Krääsää on maailma pullollaan.

Marttaliiton puheenjohtaja Marianne Heikkilä oli kirjoittanut eilen puhuttelevan blogitekstin kohtuullisen joulun puolesta. Heikkilä painottaa tekstissään jouluvalmistelujen parissa puurtamisen kohtuullisuutta, mutta sama pätee mielestäni myös kuluttamiseen: joulu tulee vähemmälläkin tavaramäärällä. Tätä haluan opettaa myös lapselleni. 

Haastan kaikki blogini lukijat mukaan kohtuulliseen jouluun. Tehdään tämä joulu vähän helpommin, vähän halvemmalla. Kohtuullisemmin.

P.S. Kuvassa oleva olohuoneen pöytämme oli varsin halpa. Hintaa koko komeudelle tuli alle 40 euroa - tosin hintaan ei ole laskettu mukaan mieheni käyttämiä työtunteja.

3 kommenttia:

  1. Joo ja tiiätkö, sillai että kohtuuveella muutenkin. En pidä tipattomasta tammikuusta, viiksiä marraskuussa saatikka tästä uudesta naisten karvoitukseen liittyvästä joulukuusta. Minun mielestä aina kohtuudella kaikkea. Kohtuudella alkoholia, kohtuudella kaikenlaisia karvoja, kohtuudella jouluhössötystä jne. Kaikkea sillai sopivasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Tosin tipaton tammikuu puolustaa siinä mielessä paikkaansa, että kaikki eivät sitä kohtuutta hallitse. On helpompaa olla kokonaan ilman - tai sitten hetkellinen tipattomuus saa oivaltamaan sen, että kohtuus on jo kaukana.

      Poista
    2. Joo kyllä minäkin sitä puolustan. Omassa kaveripiirissäni en niinkään paljon, koska silloin joukko koostuu niistä henkilöistä, jotka ottavat marttyyrin asenteen ja pitävät kauheata mekkalaa asiasta. Itse olen vähentänyt tosi paljon alkoholin kulutusta. Olen juonut noin 10 alkoholiannosta ajalla kesä-joulukuu, johtuen osittain epäillystä sairaudesta ja siitä ettei tee mieli. Sitten ei vaan tammikuussa jaksa kuunnella, kun on niin vaikeeta olla ilman viinaa ja miksei kukaan tajua. Vastaukseni on, koita olla ilman alkoholia omasta tahdosta, sairaudesta, fiksuudesta yms esimerkiksi kesällä. Kaikki tarjoo ja ihmettelee suureen ääneen, sekä osa sanoo pahastikkin. Tammikuussa asia on helpompi, niin moni muukin tekee sitä. Siitä syystä oma uskomukseni juuri tipattomaan tammikuuhun on aika alhainen. Siksi ehdotan sen sijaan vaikka tipatonta joulukuuta tai heinäkuuta :)

      Poista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!