sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Herne patjan alla

Viikonlopun Ilta-Sanomissa Maria Jungner avautuu traagisesta avioerostaan. Taas. Jos joku ei tiedä, niin hommahan menee niin, että ensin jätettiin Mikaelin kanssa hätiköity avioerohakemus, peruttiin se, yritettiin jatkaa yhdessä ja sitten kirjoitettiin uusi hakemus. Vielä harkinta-ajalla Maria kertoi lehdissä olevansa toiveikas yhteisen tulevaisuuden suhteen, mutta Mikael meni ja aloitti uuden suhteen. Eipä sillä, Mariakin on nyt onnellinen, kiitos liikunnan ja terapian.

Niin. Onhan se surullista, että erotaan. Erinomaisen hyvä asia on, että eronnut tutkistelee itseään ja eron syitä ja seurauksia. Mutta miksi avautua siitä lehdissä? (Ilta-Sanomat ei siis todellakaan ole ensimmäinen lehti, joka Marian tilityksiä julkaisee.)

Kaikkea julkisuutta ei tietenkään voi hallita, mutta lähtökohtaisesti en ymmärrä, miksi minua  pitäisi kiinnostaa jonkun tv-kuuluttajan yksityiselämä, avioeron syyt ja seuraukset. Jos asiaa kysyttäisiin Jungnerilta itseltään, hän varmaankin perustelisi asiaa vertaistuella. Kun eroamassa oleva nainen näkee ja lukee, että Mariakin selvisi, hänkin saa voimaa selvitä. Varmasti näinkin, mutta silti nämä tällaiset monen aukeaman tilitykset monta kertaa vuodessa kuulostavat lähinnä säälittävältä huomionhaulta. Maria on nauttinut huomiosta, jota on saanut summerhilliläisen itsekritiikittömän ja pidäkkeettömän miehensä kautta. Miehestä Maria voi luopua, julkisuudesta ei. On ihanaa olla ihana.

Mitä lisäarvoa suhteen ja yksityiselämän ruotiminen julkisuudessa? Auttaako avautuminen kriisissä? Lisääkö tilittäjän kiinnostavuutta? En usko. Totta kai on mielenkiintoista lukea ihmisten elämäntarinoita. Harva meistä säästyy traagisiltakaan kokemuksilta. Mutta että joka käänteen jälkeen tilittää tuntemuksiaan julkisuudessa - se on yksinkertaisesti noloa. Mitähän asiasta ajattelevat Marian (ja Mikaelin) lapset? En usko, että tuntuu mukvalta, että kaverit voivat lukea lehdestä vanhempien yksityisimmistäkin ajatuksista.

Mitenkään vähättelemättä avioeron rankkuutta Mariasta ainakin on tullut vaikutelma prinsessasta, jolla on herne patjan alla. Että voi voi.

Suunnilleen kai vuosi sitten, ensimmäisen avioerohakemuksen perumisen jälkeen, Maria kertoi jossakin lehdessä, kuinka oli aiemmin tyhjä kuori, joka robotin lailla pyrki täyttämään muiden tarpeita. Mikael hänet siitä paransi. Eilisessä lehdessä Maria sanoi samaa, paitsi että Mikael oli vaihtunut Mariaan itseensä. Saa nähdä, tekeekö vuoden päästä saman tempun joku uusi mies. Uskottavaa se ei enää ole.




P.S. Huhtikuun ostospäiväkirjan julkaisu tökkii edelleen, kun haluaisin kirjoittaa postauksen kuvien kera, mutta Blogger ei suostu yhteistyöhön. Mutta ehkä joku päivä ;).

6 kommenttia:

  1. Tarkoitatko, että kuvia siirtäessäsi kuva tulee mustana? Minullakin on välillä ollut sitä, mutta kun yritän vaan uudelleen, noin neljännellä kerralla kuva tulee normaalisti bloggeriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, vaan kuvaa ei ylipäätään saa ladattua. Edellisten postaamieni kuvien latautuminen kesti yli 3 tuntia. Ei kestä hermot sellaista jatkuvaan ;).

      Poista
  2. Aika hyvin olet Maria&Mikael -uutisia lukenut, ottaen huomioon että ne ei sua yhtään kiinnosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, että olen perinyt isoveljeltäni tavan ostaa viikonlopun iltapäivälehden/t. Samoin luen joitakin naistenlehtiä. Niissä sitä on kaikenlaista hyödyllistä luettavaa ;).

      Poista
  3. Itse taas ajattelen, että nuo kaikki "ärsyttävät tilitykset" ovat lopputulema siitä, että lehdillä on intressi etsiä kiinnostavia haastateltavia ja muokata heistä juttuja. Muistan, kuinka Susan Ruususta riepoteltiin iltapäivälehdissä, itselleni siis tuli vahvasti se kuva, että kun pyörä on lähtenyt pyörimään, julkisuudessa oleva henkilö ei välttämättä itse saa toivoa ja vaikuttaa, millaisia otsikoita hänestä tehdään tai varsinkaan itse välttämättä tyrkytä itseään juttuihin. Onhan Maria tietysti varmaan kokenut tärkeänä, että saa kertoa oman versionsa jutusta mutta hän ei voi hallita sitä, minkälainen kuva lukijalle syntyy.
    Nojaa, eipä minulla ole kummempia ajatuksia tästä Jungnereiden tapauksesta, ajattelen vain, että asiaan liittyy myös lehtien halu tehdä myyviä juttuja.

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!