torstai 17. tammikuuta 2013

Tappajan kasvot

Maikkari mainostaa Facebookissa Hyvinkään ampumistapauksen oikeudenkäynnin liveseurantaa. Jo yli viikon kestäneessä oikeudenkäynnissä on vihdoin tänään se päivä, jolloin ampumisista syytetty Eero Hiltunen on ensimmäistä kertaa äänessä. Jännää.

Oikeudenkäyntiä ei saa kuvata, mutta Maikkarin rikostoimittajat raportoivat tapahtumista reaaliajassa kirjallisesti Maikkarin nettisivuilla. Jotenkin näin tarkka oikeudenkäynnin seuraaminen vaikuttaa lähinnä vastenmieliseltä sosiaalipornolta. Varmasti kanava perustelee toimintaa tiedonvälityksellä. Sen mukaan kaikilla on oikeus tietää mitä oikeudessa puhutaan.

Mutta mitä kukaan tekee uhrien kärsimysten yksityiskohtaisilla kuvauksilla? Muuta kuin mässäilee kauheuksilla. On selvää, että tämäkin tapaus on aiheuttanut käsittämätöntä inhimillistä kärsimystä. Auttaako yksityiskohtien levittämien ympäriinsä uhreja jotenkin? Mihin tällaista kohuilla ja kauheuksilla mässäilevää journalismia tarvitaan? Onko sillä lopulta mitään tekemistä journalismin kanssa? Eikö kyse ole puhtaasta rahanteosta?

Toinen mielenkiintoinen ilmiö on se, että Facebookissa kommentoineita kansalaisia tuntuu suututtavan se, että Hiltunen peittää oikeudessa kasvonsa. Tappaja pitäisi kuulemma viedä Senaatintorille kaikkien nähtäväksi. Muu ontappajan hyysäämistä ja väärin.

Mutta miksi kukaan haluaisi nähdä tappajan? Vähentääkö se pahuutta jotenkin? Vähentääkö uhrien kärsimystä? Tekeekö tehdyn tekemättömäksi? Auttaa tappajaa? En käsitä.

Ymmärrän toki näkemyksen siitä, että on suoraselkäistä kantaa vastuu teoistaan. Vastuunkantoa on se, että ottaa tuomion vastaan omana itsenään, omilla kasvoillaan. 

Toisaalta kasvojen paljastaminen leimaa tekijän loppuiäkseen. Puhun nyt asiasta yleisellä tasolla. On mahdollista, että ihminen parantuu ja voi elää tuomion suoritettuaan normaalia elämää. Tämä ei onnistu, mikäli tappajan leima on tatuoitu otsaan. Yksityisyyden säilyttämiselle on siis argumenttinsa. Sen nimi on inhimillisyys.

Kasvojen peittäminen ei ole yksiselitteisesti pelkuruutta. Kyse voi olla myös kestämättömästä häpeästä, joka eittämättä on terve merkki. Verrataanpa vaikka norjalaiseen joukkosurmaaja Anders Behring Breivikiin. Tämä harhaisessa maailmassa elävä psykopaatti suorastaan paistatteli julkisuudessa, ja kaikki median huomio oli ja on hänen mielestään enemmän kuin toivottavaa. Tällaisiako me Suomeenkin kaipaamme?

Yleisen turvallisuudentunteen ja oikeusvaltion toimivuuden kannalta on tietenkin tärkeää, että kansa saa tietää, millaisen rangaistuksen syytetty saa ja minkälaisin perusteilla oikeus päätöksensä teki. Siihen ei käsittääkseni tarvita sen enempää minuutti minuutilta -selostuksia eikä tappajan kasvojen näkemistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!