perjantai 14. joulukuuta 2012

Tavallinen jouluihminen


 Näinä päivinä on muodikasta valittaa joulustressiä. On siivottava koti viimeistä nurkkaa myöten, leivottava sen seitsemää sorttia, koristeltava kotia, ostettava ja paketoitava lahjoja, käytävä joulukonserteissa, tehtävä sitä sun tätä. Viimeistään nyt kannattaa joulukortitkin askarrella ja lähettää. Kaikki tämä yhdistettynä arkihässäkkään saa kuupan kirraamaan. Joulutunnelmasta ei ole tietoakaan. Missä välissä sitä muka ehtisi nauttia kynttilöistä, suklaasta ja joulumusiikista - tai mistä nyt sattuukaan joulussa nauttimaan.

Stressipurkauksiin kuuluu sanoa, että kaappeja ei tarvitse siivota, ellei aio viettää siellä jouluaan, jouluntuoksua saa laittamalla kanelia imurin pölypussiin ja että tulee se joulu laittamattakin.

Niin. Tietenkään joulu ei ole sellainen asia, että sitä varten täytyisi tehdä yhtään mitään. Vaan entä, jos haluaa? Jos nurkkia siivoamalla puhdistaa myös omaa mieltään? Jos hyvä mieli tulee siitä, että kerran vuodessa sellaisetkin paikat ovat siistejä, jotka arkitohinassa jäävät vähemmälle huomiolle? Jos yksinkertaisesti nauttii joulukorttien askartelemisesta? Jos piparien leipominen yhdessä lapsen kanssa on tärkeä perinne molemmille, ei vain pakollinen ohjelmanumero Hyvä Äiti -kisassa?

Joulusta ei oikeastaan saa pitää. Lapsiperheen äidin ainakin kuuluu nääntyä työtaakan alle ja kuolla stressiin viimeistään aattona, kun anoppi tulee kylään. Jos sanoo siivoilevansa, leipovansa ja askartelevansa mielellään, leimataan hössöttäjäksi. 


 Asia erikseen ovat sitten jouluhullut, joilla kuusi on nököttänyt nurkassa suunnilleen juhannuksesta saakka, tonttuarmeijat vallanneet talon viimeistään syyskuussa ja jotka ovat hartaudella leiponeet ainakin sataa erilaista paakkelssia. Heille ei kukaan yritä tehdä mitään. Mutta tavallinen jouluihminen joutuu kummallisen todistustaakan alle kertoessaan jouluvalmisteluistaan. Ei, en tee sitä ja tätä siksi, että olisi pakko, vaan siksi, että huvittaa. Ei, en oleta, että kaikki muut tekevät saman perässä. Minusta vain joulussa parasta on sen odottaminen ja siihen valmistautuminen. Ja lapsen ilo, sitä ei voita mikään.

Jokainen tehköön joulustaan omannäköisensä. Tärkeintä on hyvä mieli, eivät ulkoiset puitteet.
  
Minä sain jo ennakkojoululahjan, kun 6-vuotias toi kuvataidekoulusta tekemänsä maalauksen. Enpä ole ennen nähnyt sorsaa, joka lentää hirvi suussa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!