maanantai 16. tammikuuta 2012

Vaalisalaisuus

MTV3 uutisoi vaalisalaisuuden höllentymisestä. Aiemmin kansalaiset salasivat sen, kenelle vaaleissa äänensä antoivat. Nyt meininki on toinen. Etenkin sosiaalisessa mediassa yhä useampi kampanjoi oman ehdokkaansa puolesta tai ainakin tunnustaa hiljaisesti väriä. 

Myönnän kuuluvani Facebook-aktiivien joukkoon. Kynnys puhua oman ehdokkaansa puolesta on madaltunut. Tukeakseen ehdokasta ei tarvitse tehdä taloudellisia uhrauksia eikä lähteä toreille ja turuille palelmaan, vaan ilosanoman levittäminen onnistuu muutamalla klikkauksella.

Jäin pohtimaan, onko tällaisesta avoimesta kannattamisesta ja vaalisalaisuuden "rikkomisesta" jotakin haittaa. Jos ajattelutavan vie äärimmilleen, vaalisalaisuus estää kaikenlaisen vaalityön tekemisen muilta kuin ehdokkailta ja heidän palkkaamiltaan henkilöiltä, jotka eivät siis esiinny siviilihenkilöinä vaan työntekijänä, "firman" edustajana. Hullu ajatuskin, joka sotii pahasti demokratiaa vastaan.

Ymmärrän toki vaalisalaisuuden merkityksen. Jokaisella on oikeus äänestää sitä, jonka kokee sopivimmaksi. Kenelläkään toisella ei pidä olla sananvaltaa tuohon päätkseen.  Äänioikeutettua ei saa painostaa tai manipuloida äänestämään jollakin tietyllä tavalla. Ketään ei myöskään pidä pakottaa kertomaan, ketä äänesti. Siksi suljettu lippuäänestys on hyvä käytäntö.

Luulen, että menneinä vuosikymmeninä vaalisalaisuus oli suomalaisen yhteiskunnan muuttumisen ja rakentumisen kannalta eräs merkittävimmistä tekijöistä. Jako punaisiin ja valkoisiin, sosialisteihin ja porvareihin oli niin vahva, että harva uskalsi julkisesti poiketa suvun tai muun lähipiirin perinteistä. Salassa se onnistui. Itse ymmärsin vasta muutettuani opiskelemaan, että ihmisellä tosiaan on vapaus äänestää sitä, joka oikeimmalta tuntuu. Siihen saakka olin kuvitellut ainoan oikean vastauksen olevan Keskusta. Kaikki muu oli kiroilua.

Nyt käytävät presidentinvaalit ovat ensimmäiset lajissaan, joissa valintaa ei tehdä pelkästään sosialisti - porvari -vastakkainasettelun kautta, vaan arvopohja on laajentunut käsittämään muitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä. Keskustelun rikastuminen on tervetullutta, mutta tekee valinnan entistä vaikeammaksi, kun vasen - oikea -dikotomian lisäksi pitää ratkaista myös pysähtyneisyyden ja edistyksen, eristäytymisen ja yhteistyön, tasa-arvon ja luokittelun välillä. Ehdokkaiden näkemyksetkään eivät ole aina järin selkeitä saati loogisia. Joku tuntuu vastustavan kaikkea mikä liikkuu, toiselle taas tuntuu sopivan kaikki, mitä äänestäjät keksivät ehdottaa. Liikkuvien ja kannastaan epävarmojen sekä nukkuvien äänestäjien osuus onkin merkittävä. Kahtia - tai kolmiajakautuneessa yhteiskunnassa valinta oli helpompi.

Koska kunnioitan vaalisalaisuutta, en tässä tekstissä mainosta omaa ehdokastani. Kyllä te sen tiedätte muutenkin.


Uurnilla tavataan!

P.S. Tänään on viimeinen ennakkoäänestyspäivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!