Karhu

Kohtasin tänään karhun. Tuosta vain, varoittamatta, itsestään ääntä pitämättä, se tuli vastaani. 

Kohtasimme lehden sivulla, Heti ensivilkaisulla minä tiesin tässä olevan seuraavan tatuointikuvani. Kyseessä on Iltalehden Vuoden 2011 Kesäkuva-kisan voittanut otos. Kuvan on ottanut Kirsi MacKenzie Helsingistä. Kuvan nimi on Metsän kuningas.

Olen jo kauan ajatellut, että haluan ihooni karhun tassunjäljen kuvan rakkaan Otsoni kunniaksi. En vain ole löytänyt sopivaa kuvaa sen enempää karhusta kuin sen tassustakaan. Nyt olen. Minulle karhu on äärettömän rakas, suomalaistakin suomalaisempi eläin. Karhu on herkkä, voimakas, kaunis, pelottava, mystinen, pyhä. Karhu on minun voimaeläimeni. Antamalla pojalleni karhun nimen halusin osoittaa esi-isille ja menneille vuosituhansille kiitoksen kauniista maasta, jossa asua.

Olen kerran katsonut karhua silmästä silmään. Korkeasaaren eläintarhassa, ikkunan takaa. Hetki oli upea. Korkeasaaressahan on rakennettu kahvilantapainen taukotila karhujen aitauksen viereen. Aitauksenpuoleinen seinä on kokonaan ikkunaa, jonka läpi voi seurailla karhujen touhuja aitauksessaan. Seisoin tyhjässä huoneessa katselemassa upeita kontioita, kun yksi karhuista käveli aivan ikkunan viereen, suoraan eteeni. Siinä me sitten tuijotimme toisiamme, minä ihastuneena, karhun ajatuksista en tiedä. Minusta tuntui, että henkeni salpautui, olimme niin lähellä toisiamme. Jos ikkuna ei olisi ollut välissämme, olisin voinut koskettaa tuota valtavaa, upeaa eläintä. En uskaltanut liikahtaakaan, ettei lumous olisi särkynyt ja hetken tunnelma haihtunut. Sitten karhu kuuli lajitoverinsa kutsun ja lähti pois. Minusta tuntui, että se hymyili.

Missä ohto synnytelty, mesikämmen käännytelty?
Kuun luona, tykönä päivän,Otavaisen olkapäillä:
sieltä on maahan laskettu hihnoissa hopeisisa, kuldaisisa kätkyhisä.
- Mythologica Fennica -